Viimisiä paniikki kirjotuksia

Se ois sitten oikeestaan melkein tasan 60 tuntii about siihe että mie helsingissä kykkisin jonottamassa suoralle Finnairin lennolle New Yorkiin ja hermostuttaa iha kamalasti että onhan nyt varmasti kaikki hommattuna ja kunnossa ja yms. Ja nyt on vasta oikeestaa alkanu iskee semmosta "pelkojännitystä" just että näiköhän se menee hyvin ja tuunks mie nyt oikeesti toimee niitten kanssa jne. Kaiken kumminkin pitäs olla hoidossa (tärkeimmät paperit skannattuna kahtee kertaa yms) ja skypettäessä perhekki on sanonu että innokkaasti odottelevat miuta paikalle niin sillee pitäs olla iha hyvillä mallilla nää tämmöset.

Sit vaa pulmana ois seuraavaks ko pääsee jenkkeihin niin kännykän toimivuus joka meille varmasti sitten sillee kerrotaan yms ku joku liittymä siellä ptiäs hankkia ja sillee et vois soitella ja jos sattuis eksyy siellä niin sais jonkuu kiinnikki ilman miljoona laskuu.

Meen siis ekana New Yorkiin Au Pair kouluun missä opiskellaan kaikkee lapsiin liittyvää niikusta vaikka lasten kasvatus juttuja yms ja vähäsen ensiapua jonka pitäs jo kyllä onnistua vanhastaan ::::D kiva sillee kärsii se kauhein kropan ja pään hämmennys siel campuksella ettei tare siel perheen keskellä siel talon hommien opettelemisen lomassa viel olla yyber väsy sekä sulattelis viel sitä ajatusta et nyt ollaan täällä sen vuoden.

Wortonissa Marylandiassa olen sitten vuoden yksinhuoltaja isän ja hänen kahden 10 ja 12 ikäsen tyttärensä apuna että käykää toki stalkkaamassa paikka jos haluatte, ihan kiva Lemi alue sattu tuosta itärannikolta, joka oikein mukavaa. :)))

Mut nyt unta kuulaan ja jänskättämään kiirreellistä lauantaita :P